Blogi

Vastuu on yhteinen 

Annika Saarikko

Suomalaisesta juomakulttuurista mieleeni tulee ensimmäisenä kalsarikännit. 

Suomalainen yksin kotona juominen vailla aikomustakaan mennä ulos on saanut tänä vuonna huomiota ulkomailla ja sitä on jopa tituleerattu uudeksi pohjoismaista tulevaksi trendiksi. Tanskalainen hygge on saanut luvan siirtyä kalsarikännien tieltä. 

Kalsarikännit on siis kansallinen vahva vientituote, ainutlaatuinen innovaatio. Oma maabrändityömme on rakentanut ilmiöstä jopa emojin älypuhelinviestintään. 

Mutta mitä muuta alkoholikeskustelu on juuri nyt? 

Alkoholilaki on pöydällä. Uudistettu kokonaisuus on käynyt lausuntokierroksella ja nyt Sipilän hallituksella on linjausten aika. Alkoholi ja sen sääntely jakavat mielipiteitä, eikä keskustelu ole helppoa aihepiirin sisältäessä niin paljon latautuneisuutta. Siellä missä alkoholista puhutaan, keskustellaan paljon siitä, mitä vastuullinen juomakulttuuri on ja miten siihen päästään: tuleeko valtion rajoittaa ja ohjata vastuullisuuteen vai lähteekö vastuullisuus ihmisestä itsestään.

Kalsarikännit on siis kansallinen vahva vientituote, ainutlaatuinen innovaatio.

Yhtä mieltä kuitenkin voidaan olla siitä, että vastuullinen juomakulttuuri on sosiaaliseen elämään ja ruokakulttuuriin liittyvää juomien kohtuullista nauttimista. Siinä tähdätään alkoholin haittojen minimointiin ja samalla alkoholiin liittyvien myönteisten asioiden tukemiseen, kuten perinteisiin ja pieniin arjen rentoutumishetkiin. Tällä hetkellä olemme kuitenkin vielä kaukana vastuullisesta juomakulttuurista. Vain joka kymmenes suomalainen on raitis ja alkoholin kulutuksen riskitaso ylittyy 20-30 prosentilla. Yli kaksinkertaisesti useampi siis juo yli riskitason kuin ei lainkaan. 

Erityisen suuressa terveysriskissä ovat ne, jotka käyttävät suuren osan alkoholista. Alkoholin suurkuluttajat, kymmenys väestöstä, käyttävät puolet Suomessa juodusta alkoholista. Näitä suurimmassa haitta- ja terveysriskissä olevia suomalaisia arvioidaan olevan 300000–500000 yhteensä. Määrä on suuri. 

Tällä hetkellä olemme kuitenkin vielä kaukana vastuullisesta juomakulttuurista.

Vaikka valtaosa suomalaisista nauttiikin alkoholia vastuullisesti ja alle 18-vuotiaiden nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt, ei tilanne ole suinkaan ihanteellinen. Tällä hetkellä nuoren saavutettua täysi-ikäisyyden juominen kääntyy kasvuun ja vapaa-aika kuluu aiempaa useammin humalaan tähtäävän juomisen ympärillä. Toivon, että tulevaisuudessa tilanne on parempi. 

No entä sitten se vastuu? Kuuluuko se jokaiselle itselleen vai lainsäätäjälle? Vastaan sekä että. Ja lisään perään: vastuu on myös alkoholia tuottavilla ja alkoholia myyvillä. Lainsäätäjä rakentaa reunaehdot, markkinatalous tekee sille sisällöt - ja kuluttaja lopulta ratkaisee kaiken. 

On kaupasta ja alkoholijuomateollisuudesta kiinni, mitä tapahtuu sallittujen puitteiden sisällä.

On kaupasta ja alkoholijuomateollisuudesta kiinni, mitä tapahtuu sallittujen puitteiden sisällä. Mistä tulee sisäänheittotuote, minkälaisissa pakkauksissa tuotteita markkinoidaan? Miten ja kenelle niitä houkuttelevasti myydään? Siksi vastuu on siis kolmen pisteen taktiikka; oma vastuu, yhteiskunnan vastuu ja lain puitteissa toimivan yrittäjyyden vastuu. 

Emme voi koskaan väheksyä mainonnan, hinnan ja saatavuuden merkitystä, kun pohdimme alkoholin kulutusta. Haluan toimia vahvasti sen eteen, että dialogi eri alkoholi- ja päihdetoimijoiden välillä lisääntyy. Vain sillä voi syntyä jotain hyvää. 

Annika Saarikko
Annika Saarikko
Kansanedustaja

Annika Saarikko on varsinaissuomalainen Keskustan kansanedustaja. Saarikko on erityisen perehtynyt sosiaali- ja terveyspuolen kysymyksiin, mukaan lukien alkoholipolitiikka. Saarikko ottaa kesällä vastaan perhe- ja peruspalveluministerin salkun Juha Rehulalta. 

Comments

97 % Euroopan unionin yli 500 miljoonasta kansalaisesta ei tarvitse valtion alkoholin vähittäismyyntimonopolia alkoholihaittojen ehkäisemiseksi - eivätkä tarvitsisi suomalaisetkaan. :)

Kommentoi

Tämä on yksityinen kenttä, eikä sitä näytetä muille käyttäjille.