Vastuullisuus

Blogi

Baarimestarit kestävyyden jäljillä

Mikael Karttunen

Vielä viisi vuotta sitten baarimestareiden keskuudessa lähinnä naureskeltiin eettisyydelle ja kestävälle kehitykselle. Niitä pidettiin viherpiipertäjien puuhasteluna ja ikään kuin laadukkaan tekemisen vastakohtana. Nyt tämä asetelma on kääntynyt täysin päälaelleen.

Juuri nyt kaikki eettisyyttä ja kestävyyttä edistävät toimet ovat ehkä kaikkein suurin trendi baaritoiminnassa. Jopa niin, että niitä pidetään laadukkaan toiminnan edellytyksinä. Lontoolainen Ryan Chetiyawardana on yksi kestävän baaritoiminnan pioneereista. Hän on joukkoineen luonut jo kaksi baarikonseptia, joissa baarin toimintamallia on muokattu täysin uusiksi kestävyyden ehdoilla. Ehkä vallankuomouksellisin baarikonsepti nähtiin White Lyan -nimisessä baarissa, jossa kaikki juomat olivat niin sanotulla ”pre batch” -idealla valmistettuja, eli valmiiksi pullotettuja juomasekoituksia. Näin saatiin minimoitua tuoretuotteiden hävikki, veden käyttö ja energian käyttö. Baari sulki hiljattain ovensa ja Chetiyawardanan firma tiedotti avaavansa tilassa piakkoin Super Lyan -konseptin, joka disruptoi baarimaailman konventioita ja avaa keskustelua vieläkin kovemmalla kädellä. Koko juomamaailma odottaa tämän konseptin paljastusta suurella mielenkiinnolla.

Puristettujen sitruunoiden kuorista keitetään siirappia

Nyt baarimestarit ympäri maailman kehittelevät erilaisia tapoja hyödyntää mm. sitrushedelmiä tehokkaammin. Aikaisemmin, kun baarissa puristettiin sitrusmehua, heitettiin jäljelle jääneet kuoret suoraan roskiin. Nykyisin niistä keitetään siirappia tai niitä käytetään jonkin alkoholituotteen maustamiseen. Innovatiivisin tapa uusiokäyttää sitruunaa on jälleen Chetiyawardanan tiimin käsialaa, tällä kertaa Dandelyan -nimisessä huippubaarissa Lontoossa. He ovat keksineet, että sitruksen kuoret ikään kuin muumioituvat, kun niitä liotetaan sokeriliemessä riittävän pitkään. Muumioitunut kuori tuo juomalle lisäarvoa koristeena, varsinkin kun juomalla on muumiointiin sopiva historiallinen tarina. Muumiointiin käytetystä sokeriliemestä taas tulee sitrussiirappia.

Tavoitteena vähentää muovipillien käyttöä

Yksi Suomen arvostetuimmista baarialan yrityksistä, Son Of A Punch, julkaisi aivan äskettäin ”Pillistä Kiinni” -aloitteen, jolla he lopettivat muovipillien käytön kaikessa yrityksensä toiminnassa niin kaikissa baareissaan kuin cocktailcateringin parissa, joka on nykyisin merkittävä osa heidän toimintaansa. Heidän mukaansa muovipilli on neljänneksi yleisin muovijäte, jota maailman meristä löydetään. Pestävien tai kierrätettävien pillien lisäksi baareissa on ryhdytty käyttämään mm. kierrätettäviä tai pestäviä lasinalusia perinteisten paperiliinojen tai pahvisten lasinalusten sijaan. Veden ja energian kulutukseen pyritään vaikuttamaan vaihtamalla perinteisiä jääpalakoneita, pesukoneita ja vesihanoja mahdollisimman energia- ja vesitehokkaisiin malleihin.

Pohjoismaiset baarimestarit pohtivat lähituotteiden käyttöä

Tämän lisäksi baarimestarit ovat ryhtyneet miettimään entistä vakavammin lähellä tuotettujen raaka-aineiden ja tuotteiden arvoa eettisenä ja kestävänä valintana. Jotkut täällä pohjoisessa työskentelevät baarimestarit ovat jopa menneet niin pitkälle, että ovat ryhtyneet miettimään korvaavia tapoja tuoda juomiin hapokkuutta sitrushedelmien sijaan. Sitrukset kun eivät koskaan voi olla lähituote näillä leveysasteilla. Sitrusten syrjinnän lisäksi lähituotannon arvostus näkyy skandinaavisten baarimestareiden kohdalla mm. akvaviitin kasvavana suosiona ja erityisesti pienten lähituottajien tuotteiden nostamisena näkyvämmin esiin.

Mikael Karttunen
Mikael Karttunen
Valmentaja & baarimestari

Mikael Karttunen on Altia Academyn valmentaja ja innovatiivinen baarimestari. Hän on myös yksi Kotimainen cocktail -kirjan kirjoittajista. 

Kommentoi

Tämä on yksityinen kenttä, eikä sitä näytetä muille käyttäjille.
Blogi

Vastuu juomakulttuurista on yhteinen 

Annika Saarikko

Suomalaisesta juomakulttuurista mieleeni tulee ensimmäisenä kalsarikännit. 

Suomalainen yksin kotona juominen vailla aikomustakaan mennä ulos on saanut tänä vuonna huomiota ulkomailla ja sitä on jopa tituleerattu uudeksi pohjoismaista tulevaksi trendiksi. Tanskalainen hygge on saanut luvan siirtyä kalsarikännien tieltä. 

"Kalsarikännit on siis kansallinen vahva vientituote, ainutlaatuinen innovaatio"

Kalsarikännit on siis kansallinen vahva vientituote, ainutlaatuinen innovaatio. Oma maabrändityömme on rakentanut ilmiöstä jopa emojin älypuhelinviestintään. 

Mutta mitä muuta alkoholikeskustelu on juuri nyt? 

Alkoholilaki on pöydällä. Uudistettu kokonaisuus on käynyt lausuntokierroksella ja nyt Sipilän hallituksella on linjausten aika. Alkoholi ja sen sääntely jakavat mielipiteitä, eikä keskustelu ole helppoa aihepiirin sisältäessä niin paljon latautuneisuutta. Siellä missä alkoholista puhutaan, keskustellaan paljon siitä, mitä vastuullinen juomakulttuuri on ja miten siihen päästään: tuleeko valtion rajoittaa ja ohjata vastuullisuuteen vai lähteekö vastuullisuus ihmisestä itsestään.

"Tällä hetkellä olemme vielä kaukana vastuullisesta juomakulttuurista"

Yhtä mieltä kuitenkin voidaan olla siitä, että vastuullinen juomakulttuuri on sosiaaliseen elämään ja ruokakulttuuriin liittyvää juomien kohtuullista nauttimista. Siinä tähdätään alkoholin haittojen minimointiin ja samalla alkoholiin liittyvien myönteisten asioiden tukemiseen, kuten perinteisiin ja pieniin arjen rentoutumishetkiin. Tällä hetkellä olemme kuitenkin vielä kaukana vastuullisesta juomakulttuurista. Vain joka kymmenes suomalainen on raitis ja alkoholin kulutuksen riskitaso ylittyy 20-30 prosentilla. Yli kaksinkertaisesti useampi siis juo yli riskitason kuin ei lainkaan. 

Erityisen suuressa terveysriskissä ovat ne, jotka käyttävät suuren osan alkoholista. Alkoholin suurkuluttajat, kymmenys väestöstä, käyttävät puolet Suomessa juodusta alkoholista. Näitä suurimmassa haitta- ja terveysriskissä olevia suomalaisia arvioidaan olevan 300000–500000 yhteensä. Määrä on suuri. 

Vaikka valtaosa suomalaisista nauttiikin alkoholia vastuullisesti ja alle 18-vuotiaiden nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt, ei tilanne ole suinkaan ihanteellinen. Tällä hetkellä nuoren saavutettua täysi-ikäisyyden juominen kääntyy kasvuun ja vapaa-aika kuluu aiempaa useammin humalaan tähtäävän juomisen ympärillä. Toivon, että tulevaisuudessa tilanne on parempi. 

No entä sitten se vastuu? Kuuluuko se jokaiselle itselleen vai lainsäätäjälle? Vastaan sekä että. Ja lisään perään: vastuu on myös alkoholia tuottavilla ja alkoholia myyvillä. Lainsäätäjä rakentaa reunaehdot, markkinatalous tekee sille sisällöt - ja kuluttaja lopulta ratkaisee kaiken. 

"On kaupasta ja alkoholijuomateollisuudesta kiinni, mitä tapahtuu sallittujen puitteiden sisällä"

On kaupasta ja alkoholijuomateollisuudesta kiinni, mitä tapahtuu sallittujen puitteiden sisällä. Mistä tulee sisäänheittotuote, minkälaisissa pakkauksissa tuotteita markkinoidaan? Miten ja kenelle niitä houkuttelevasti myydään? Siksi vastuu on siis kolmen pisteen taktiikka; oma vastuu, yhteiskunnan vastuu ja lain puitteissa toimivan yrittäjyyden vastuu. 

Emme voi koskaan väheksyä mainonnan, hinnan ja saatavuuden merkitystä, kun pohdimme alkoholin kulutusta. Haluan toimia vahvasti sen eteen, että dialogi eri alkoholi- ja päihdetoimijoiden välillä lisääntyy. Vain sillä voi syntyä jotain hyvää. 

Annika Saarikko
Annika Saarikko
Kansanedustaja

Annika Saarikko on varsinaissuomalainen Keskustan kansanedustaja. Saarikko on erityisen perehtynyt sosiaali- ja terveyspuolen kysymyksiin, mukaan lukien alkoholipolitiikka. Saarikko ottaa kesällä vastaan perhe- ja peruspalveluministerin salkun Juha Rehulalta. 

Comments

97 % Euroopan unionin yli 500 miljoonasta kansalaisesta ei tarvitse valtion alkoholin vähittäismyyntimonopolia alkoholihaittojen ehkäisemiseksi - eivätkä tarvitsisi suomalaisetkaan. :)

Kommentoi

Tämä on yksityinen kenttä, eikä sitä näytetä muille käyttäjille.
Altia hankkii erilaisia palveluja ja tavaroita ympäri maailmaa. Toimittajamme ja päämiehemme sekä heidän toimittajansa ovat merkittävä osa toimitusketjujamme. Altia liittyi keväällä 2017 Business Social Compliance Initiative (BSCI) -aloitteeseen, jonka avulla voimme kehittää toimitusketjujemme vastuullisuutta.
Blogi

Pojasta polvi paranee?

Elsi Vuohelainen

Alle 18-vuotiaiden nuorten alkoholinkulutuksen tämän hetkiset tilastokäyrät ovat kaunista, laskusuuntaista katseltavaa. Nuoret juovat vähemmän kuin vuosikymmeniin, eikä alkoholi tunnu olevan keskeisessä roolissa heidän elämässään. On hienoa seurata, miten nuoret rakentavat vapaa-aikansa muun kuin alkoholin varaan.

Onko lasillinen ruokailun tai yhdessäolon mahdollinen lisäosa vai sosiaalisuuden edellytys?

Mutta mitä tapahtuu, kun nuori saavuttaa täysi-ikäisyyden? Käyrät kääntyvät kasvuun ja vapaa-aika kuluu aiempaa useammin humalahakuisen juomisen ympärillä. Tullaan aikuisiksi ja ylitetään raja, jonka jälkeen alkoholin käyttäminen on sallittua. Mutta onko se nuoren aikuisen silmin vain sallittua, vai myös asiaankuuluvaa ja itsestään selvää? On perusteltua pohtia, millaiseen aikuisten maailmaan nuori kokee astuvansa. Sellaiseen, jossa lasillinen on ruokailun tai yhdessäolon mahdollinen lisäosa vai sellaiseen, jossa alkoholi on takuuvarma arjesta irrottaja ja sosiaalisuuden edellytys, eikä humalassa mokailuja lasketa? Nuorten aikuisten juomista seuratessa voi veikata monen heistä astuvan tuohon jälkimmäiseen.

On selvää, että pieneen Suomeenkin mahtuu monta eri tapaa suhtautua alkoholiin ja yhä useammalla tuo tapa ei nykypäivänä ole humalahakuinen. Mutta ei liene kieltäminen, että Suomessa aikuisuuden maailmaa värittää alkoholikulttuuri, meille luonteenomainen jaettu tapa arvottaa juomista ja asennoitua siihen. Humalalla on yhteiskunnassamme oma, turvallinen asemansa. Se kulkee mukana juhlissa, sitä ei juurikaan paheksuta ja viikonloppuisin se on monesti toivottu seuralainen. Alkoholi on läsnä ja näkyvillä, siltä ei voi välttyä. Kulttuurin ollessa jotain, mikä opitaan ja omaksutaan, miten helppoa nuoren on aikuisten juomiskulttuuriin siirtyessä lähteä sitä kyseenalaistamaan, kun malli aikuisten juomatavoista on ollut nähtävillä jo lapsuudesta asti?

"On rakennettava yhteiskuntaa, jossa rentoutuminen ei ole yhtä kuin humala"

Vastuullisen juomakulttuurin nimissä on syytä miettiä, millaista alkoholikulttuuria me aikuiset ylläpidämme ja samalla siirrämme nuorille. Jos toivomme, että nuorten pääosin omaksuma kriittisempi suhtautuminen alkoholiin kantaisi myös aikuisuuteen, meidän on raivattava sille tilaa ja tietoisesti luotava alkoholikulttuuria, jossa alkoholin läsnäolo ei ikinä ole välttämätön. On rakennettava yhteiskuntaa, jossa rentoutuminen ei ole yhtä kuin humala, ja jossa alkoholi tuottaa ihmisille selvästi enemmän iloa kuin murhetta.

Mutta miten? Ei tarvita uutta kieltolakia tai raivoraitista suhtautumistapaa. Viinipulloja ei tarvitse piilottaa ja ravintoloiden ovia naulata kiinni. Alkoholi saa yhä kuulua aikuisten elämään, siinä ei ole mitään väärää kohtuudella käytettynä. Humalahakuinen kulttuuri ei kuitenkaan muutu sillä, että vain puhutaan sivistyneestä, ”lasi tai pari silloin tällöin”-juomisesta, jos tuo puhe ei kuitenkaan toteudu käytännössä, vaan ilta yhä päättyy lasten kokemaan turvattomuuteen tai kaverin mustaan silmään. Se ei muutu myöskään hyväntahtoisesti naureskelemalla humalassa koheltamisille tai vaikenemalla alkoholin aiheuttamista sosiaalisista ja terveydellisistä haitoista.

Aikuisten tehtävä on toimia esimerkkinä nuorille ja tuottaa ”alkoholi kuuluu aikuisuuteen” -mantran sijaan puhetta, joka nostaa myös aikuisiällä nykyistä vahvemmin keskiöön yhdessä olemisen, itsestä huolehtimisen ja onnellisen arjen. Nuoret ovat alkoholikulttuurimme vaikuttajia ja toteuttajia, mutta sen tärkeimpiä rakentajia olemme me aikuiset. Tässä ja nyt, ei vasta huomenna.

Elsi Vuohelainen
Elsi Vuohelainen
Asiatuntija

Elsi Vuohelainen työskentelee Preventiimissä, joka on nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskus. Työn keskiössä on laadukkaan päihdekasvatuksen varmistaminen ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen. Lue lisää Preventiimin työstä: http://www.preventiimi.fi

Kommentoi

Tämä on yksityinen kenttä, eikä sitä näytetä muille käyttäjille.
Blogi

Alkoholin kulutukseen voi vaikuttaa arjessa

Kristiina Hannula

Alkoholi herättää suomalaisissa tunteita. Eikä se ole ihme, niin paljon kielteistä kuin myönteistäkin siihen liittyy. Se osoittaa aiheen olevan tärkeä ja monia kiinnostava.

Minä olen vuosien varrella saanut kuulla olevani niin raittiusintoilija, kukkahattutäti, kieltolain ihannoija kuin uskonsoturikin. Nimitykset ovat tuulahdus menneestä maailmasta, jota ilmeisesti jotkut kokevat ehkäisevän päihdetyönkin edustavan.

"Olen varma, että meidän kaikkien tavoite on yhteinen. Eli se, että alkoholin käyttö aiheuttaisi mahdollisimman vähän haittoja"

Näistä vastakkainasettelun yrityksistä huolimatta olen varma, että meidän kaikkien tavoite on yhteinen. Eli se, että alkoholin käyttö aiheuttaisi mahdollisimman vähän haittoja, kuten perheväkivaltaa, lasten laiminlyöntiä ja sairauksia. Kolikon toisella puolella on taas alkoholin positiiviset puolet. Alkoholi voi tehdä arjesta juhlan, piristää arkea, kruunata ruokahetken ja yhdistää porukoita niin työelämässä kuin vapaalla.

Vaikka kuinka paljon alleviivaamme sitä, että alkoholi on ennen kaikkea iloinen asia, niin emme voi ummistaa silmiämme sen tuomilta ongelmilta. Alkoholi aiheuttaa paljon sekä inhimillisiä että taloudellisia haittoja. Eikä vain käyttäjälle itselleen, vaan esimerkiksi läheisille ja työkavereille. Alkoholin vaikutukset ulottuvat aina elinkeinoelämään saakka, jossa ne näkyvät esimerkiksi työn tuottavuuden vähenemisenä.

Useat kotimaiset ja kansainväliset tutkimukset kertovat, että eniten alkoholin kulutukseen vaikuttavat ne moneen kertaan julkisuudessa mainitut kolme asiaa eli saatavuus, hinta ja mainonta. Tämän vuoksi meidän ei esimerkiksi kannata luopua Alkon monopolista tai asettaa entistä vahvempia alkoholijuomia kauppojen tarjouskilpailuun.

Alkoholiasenteisiin ja sitä kautta kulutukseen vaikutetaan arkisissa kohtaamisissa

Näiden kolmen vahvan vaikuttajan lisäksi tarvitaan myös valistusta eli tiedon jakamista ja siitä keskustelemista. Alkoholiasenteisiin ja sitä kautta kulutukseen vaikutetaan aivan arkisissa kohtaamisissa: siinä, miten opettaja puhuu päihteistä oppilailleen, miten neuvolassa pohditaan asiakkaiden arjen valintoja tai miten vanhempi puhuu alkoholista lapsensa kanssa.

Alkoholiasenteita luodaan omassa lähipiirissä. Mitä lapsi tai nuori oppii, kun kuulee juttuja aikuisten juhlimisesta ja siitä, miten tuli hieman myös mokailtua – mutta kuitenkin oli niin hauskaa? Tai mitä hän oppii siitä, että lasillinen viiniä tai olutta kuuluu illanviettoon siinä missä hyvä ruokakin?

Haluan puhua tasapainoisen alkoholikulttuurin puolesta. Ehkä tästä vääräleuat saisivat rakennettua uuden lempinimen?

Kristiina Hannula
EHYT ry:n toiminnanjohtaja

Kristiina Hannula on EHYT ry:n toiminnanjohtaja. Hän on aktiivinen yhteiskunnallinen keskusteluja, jolla on vahva tausta terveysjärjestöistä ja koulumaailmasta. 

Kommentoi

Tämä on yksityinen kenttä, eikä sitä näytetä muille käyttäjille.